lauantai 25. helmikuuta 2012

Terveisiä remonttipölyn alta.

Meidän uusi keittiö on epämääräinen kasa runkoja, levyjä, ovia, ruuveja ja muttereita olohuoneessa ja ruokasalissa. Voiko siitä lähinnä maanjäristyksen kokeneelta näyttävästä epämääräisestä tavararöykkiöstä todellakin kasata nykyaikaisen hienon keittiön? No tietenkin voi. Tuntuupa hyvältä hieman hivellä uusia ovipintoja, kylläpä ne näyttävätkin hyviltä ja paksu valkoinen tasokin näyttää muhkean massiiviselta. Kuka lie suunnittellut ja valinnut nuo materiaalit..? :) Suuri kiitos kuuluu kyllä myös sinne Kainuuseen hovikalustetoimittajallemme Aution Keittiöille.

Rintamamiestalon keittiöremontti ei kait koskaan etene käsikirjoituksen mukaan. Kyse ei siis tietenkään voi olla huonosti laaditusta käsikirjoituksesta. No mutta pienten mutkien jälkeen aletaan olla pohjatöissä jo hyvällä mallilla. Seinät jouduttiin levyttämään uudelleen, mutta nyt ne hohtavat jo uudessa maalipinnassaan seinällä ja siitäkin urakasta selvittiin kunnialla.. ja hiellä ja ehkä muutamalla ylimääräisellä viinilasillisella.

Piipun pinnoitussuunnitelmat muuttuivat kesken kaiken ja nyt meille tuleekin valkoisella kiiltävällä 10x30 laatalla tiililadonnalla laatoitettu hormi. Siitä tulee varmasti hieno. Katto, se alkuperäinen 60-vuotias sormipaneelikatto, hohtaa myös uudessa maalissaan ja hopeatammilaminaatit odottavat läjässä olohuoneen nurkassa, että pääsisivät paikoilleen lattialle. Tietenkin olisi pitänyt tehdä aito puulattia, sellainen samanlainen kuin olohuoneessakin, mutta jostain on joskus tingittävä. Kodinkoneet ja tiskiallas on tilattu, välitilan tapetit saapuvat ensi viikolla ja hana odottaa asennusta jo olohuoneessa. Hifistelin vähän sittenkin sen hanan kanssa ja valitsin Alessandro Mendinin Orakselle muotoileman vipuhanan. "Täysin ainutlaatuinen muotoilu veistoksellisine juoksuputkineen hivelee silmää ja viimeistelee huipputyylikkään keittiön". Kuullostaa ja näyttää suunnattoman hienolta.. :)

Meillä on siis ihan pian uusi hieno keittiö, vaikka tästä kuvasta sitä ei ihan heti ehkä uskoisikaan...


perjantai 10. helmikuuta 2012

Tiskialtaiden ja keittiöhanojen viidakossa.

Miksi markkinoilla on miljoonaseitsemänsataa tiskiallas- ja keittiöhanavaihtoehtoa? Onko niille oikeasti kaikille markkinoita?

Äkkiä voisi kuvitella, että sisustussuunnittelija jaksaisi hifistellä tällaisilla asioilla, mutta myönnettäköön että meidän huushollissa näiden välttämättömyyksien valintaan ei paljoakaan aikaa käytetty. Pitäisi toki tutkia hyötynäkökohtia, käytännöllisyyttä, ekologisuutta, vertailla eri merkkien ominaisuuksia ja mitä kaikkea hienoa sitä nyt nykypäivänä pitääkään ottaa huomioon... Joskus (aina) ulkonäkö menee vaan tällaisissa asioissa käytännöllisyyden edelle. No ehkä se on hieman karrikoiden ilmaistu, sillä valintamme ovat kyllä tässä(kin) tapauksessa myös laadukkaita ja jopa käytännöllisiä.

Altaan ei tarvitse olla aina harmaata terästä.



Ja jos ihan totta puhutaan niin hanaa ei ole sittenkään vielä valittu.. Ehkä tallainen..



Tai tällainen..




Niin monimutkaista... Vai pitäisikö sittenkin alkaa hifistellä? Tulisiko tällaisesta parempaa aamukahvivettä kuin tuollaisesta "ihanmelkeintavallisesta"?



keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Pari lisäkuppia kahvia ja noin seitsemänkymmentä uutta ideaa.

Suomalainen talvimaisema on kaunis. Aurinko valaisee lumenpeittämät puut ja rintamamiestalokylän piipuista tupruaa savua. Kaunista, kun sitä voi katsella kuuman kahvikupin kera keittiön pöydän äärestä. Meillä on keittiössä pieni aamiaispöytä, jossa on mukava nauttia hätäinen arkiaamiainen. Viikonloppuisin sitten katetaan rauhassa "salin puolelle". Tulevaan uuteen keittiöömmekin jää tämä sama pieni valkoinen pöytä harmainen tuoleineen, josta voi edelleen kahvikupin ääressä ihailla talvimaisemaa ja myöhemmin keväällä kukkivia omenapuita jne. Kaikki muu tuleekin sitten uutta. Hyvä niin.

Keittiöstä tulee mustavalkoinen. Edellinen reilut kaksi vuotta sitten tekemäni keittiöremontti oli niin onnistunut, että sama värimaailma siirtyy tänne Hämeeseenkin. Kalusteet tulevat Kajaanista asti Aution Keittiöiltä. Kuinka monta ihanaa keittiötä Aution Keittiöt onkaan minulle jo toimittanut? :) 

Keittiöremontti laajenee myös viereiseen eteiseen, koska molemmissa on sama punertava pyökkitaimikälielaminaatti ja lattiat menee molemmissa tiloissa uusiksi. Lattiamateriaali on vielä valitsematta, mutta väri tulee olemaan vaalea, joka sopii yhteen olohuoneen vaaleanharmaaksi maalatun upean alkuperäisen lautalattian kanssa. Keltainen seinäväri joutuu väistymään hieman hillitympien värien tieltä. Sekä keittiössä että eteisessä tullaan näkemään tätä niin ihanaa 50-luvun talon henkeen täydellisesti sopivaa Michael Clarckin vuonna -59 suunnittelemaa tapettia - ja mustavalkoisena tietenkin. (Onko muita värejä muka olemassa..? )


Eteiseen on tilattu myös uudet vaatekaapit ja ei, ei tule liukuovikomeroita vaan ihan tavalliset simppelit valko-oviset kaapit. Niin hienoja kuin ne liukuovikaapit muka ovatkin, inhoan niitä lattiakiskoja, jotka ovat aina täynnä jotain töhkää ja niitä ulkotakkeja jotka jäävät oven väliin ja niitä näppäriä liukuovia, joiden ovet ovat kuitenkin aina auki tai vähintään ärsyttävästi raollaan. Meille tulee siis _ihan tavalliset_ valko-oviset ulkovaatekaapit. Tylsää, käytännöllistä, mutta tyylikästä ja kaunista minun mielestäni.

Eteisestä on käynti ulkokuistille, yläkertaan, alakertaan, olohuoneeseen ja keittiöön, joten se on lähinnä tuulinen läpikulkupaikka, eikä sitä juurikaan voi niitä vaatekaappeja lukuunottamatta kalustaa. Jokaiseen eteiseen on kuitenkin mahduttava iso peili ja tuoli, missä voi istahtaa sitomaan kengännauhat. Nämä tärkeät varusteet löytävät paikkansa myös meidän eteisestä. Ikean vanha puutuoli saa uuden elämän eteisessämme. Se sai pintaansa hienon kiiltävän mustan maalikerroksen ja minusta siitä tuli ihan täydellinen kengännauhojensitomistuoli.


Näen jo selvästi mielessäni uuden keittiömme, jossa koko perhe valmistaa yhdessä illallista, isoimmat kokit maistelevat hieman viiniä ruoan valmistuksen ohessa, vieraat riisuvat kenkiään eteisen kiiltävän mustalla kengännauhojensitomistuolilla ja rouvat sipaisevat hieman lisää huulipunaa eteisen ison peilin edessä. Tulkoon uusi keittiö, uusi eteinen ja ihanat illanistujaiset herkkuruokineen ystävien kanssa. Vaatii vaan vielä muutaman hikisen ponnistuksen ennen kuin ollaan ihan tuossa vaiheessa..