Wernerin valtakunta.

Voi kuinka ihana ilma olikaan viikonloppuna. Ja voi kuinka ihanaa olikaan tehdä lähes koko viikonloppu remonttia. Mutta nyt kun katselee Wernerin huonetta niin mukavan onnellinen olotila valtaa mielen. Siitä entisestä ihastuttavasta kukkaboordihuoneesta alkaa oikeasti kuoriutua nuoren miehen oma valtakunta. Enää muutama lista ja maalipaikkaus ym. pieni hienosäätö ja voi ihan oikeasti sanoa että valmista tuli! Ja mikä parasta - poika on tyytyväinen lopputulokseen. Ja niin äitikin. 

On siis aika siirtyä maalipöntön kanssa taas seuraavaan huoneeseen...

Elämää remontin keskellä.

Joskus sitä aina salaa toivoo, että olisipa kaikki jo valmista. Mutta kun kulkee meillä alimmasta kerroksesta ylimpään kerrokseen useampaa maalipönttöä, tasoiteämpäriä, porakonetta ym. tuiki tärkeää rakennustarviketta väistellen, on pakko todeta, että ihan vähän on vielä hommia tekemättä. 

Alimmassa kerroksessa meidän makuuhuone täyttyy tällä hetkellä wc-pöntön osista, laatoista ynnämuista makuuhuoneen erittäin viihtyisäksi tekevistä elementeistä. Mutta enteilevätpähän ne onneksi siitä, että wc-remontti edistyy ja joka päivä joku osa on siirtynyt makuuhuoneesta oikeaan osoitteeseensa wc:n puolelle. Maltan tuskin odottaa wc:n valmistumista, ihan jo käytännön elämänkin kannalta se on aika tärkeä huone. Joka ilta hivelen harmaita seinälaattoja makuuhuoneen nurkassa. Miltäköhän ne näyttää seinässä? Eilen tein tärkeitä pikkuostoksia: wc-paperiteline, pyyhekoukut, peili... Ja erityisesti tämä valkoiseen liukuoveen tuleva näkötestitarra on minusta ihan ehdottomasti wc:n helmi.

Keskikerrokseen siirryttäessä ensimmäisenä kompastuu maalipönttöön - operaatio korkean rappukäytävän maalaus kun on edelleenkin kesken, koska keikkuminen tikkailla viiden metrin korkeudessa huimaa edelleen.

Yläkertaan saavuttaessa ensimmäisenä päälle kaatuu aulan puoliksi tapeteista revitty seinä. Milläköhän superliimalla edellinen asukas on tapetit seinään kiinnittänyt? 

Wernerin huone alkaa onneksi olla jo listoja vaille valmis. Sillä eikös listat kuulu kiinnittää vasta muutaman vuoden päästä? Uusi lattia on asennettu, seinät ja katto viimeistä silausta vaille kaikki maalattu, vaatekaapit asennettu paikoilleen ja päätyseinän tapettirullatkin nätisti huoneessa odottamassa seinälle pääsyä. Näyttää jo hitsin hyvältä!

Terveisiä wc:stä ja Kanariansaarilta.

Noilla kahdella otsikon asialla ei oikeastaan ole mitään yhteistä, mutta molemmat ovat olleet ajankohtaisia asioita perheessämme viimeaikoina. Vietimme ihanan aurinkoisen lomaviikon täällä:

Kotiin palattuamme alakerran wc:mme näytti tältä:

Ihana paluu arkeen, kun vesi oli poikki ja alakerran makuuhuoneessa 15,9 astetta lämmintä. No mutta kohta meillä on uusi hieno wc ja aurinkoiset Kanarian muistot lämmittävät mieltä täällä Suomen sateisen syksyn keskellä. Nyt onkin aika kipaista Ikeaan lounaslihapullille ja hakemaan tuonne vielä hieman keskeneräiseen wc-tilaan peili... :)

Maitoa, leipää ja tuoli.

Jännä juttu. Joskus kun menee ruokakauppaan ihan vaan ostamaan maitoa ja leipää, saattaa mukaan tulla tuoli. Tänään minulle kävi niin.

No kannoin kyllä samalla kotiin 60 metriä tapettia, 10 litraa maalia ja 10 litraa liisteriä, joten taitaa tulla remontintäyteinen viikonloppu.

Nautinnollista viikonloppua!

All you need is love.

Mitä sitä ihminen muuta tarvitsisi.

Nautinnollista syyspäivää!

Ajatukset ja nenänpää maalissa.

Olen pieniä maalipisaroita täynnä. Siitäkin huolimatta että olen työpaikalla ja ihmisten ilmoilla. Oikeastaan tuntuu aika hyvältä näyttää remontti-riitalta. Tietääpähän saaneensa jotain aikaiseksi. Sain eilen ehtoolla nimittäin maalattua meidän yläkerran rappukäytävän suurinpiirtein kertaalleen ja suurilta osin jo kahteenkin kertaan. Oi kuinka se näyttää jo valoisalta! Ei siitä mikään huippuhieno tule, kun vanhat seinäpinnat ovat enemmän ja vähemmän kurtussa, mutta uskallan väittää että noin 700 kertaa enemmän meidän näköinen kuin se vanha keltainen kukkaboordeineen. Jospa intoa riittäisi jatkaa urakkaa vielä tänään niin kohtahan se olisi jo valmis. Uskomatonta.

Siinä maalatessani mietin jo vimmatusti seuraavaa kohdetta minne siirtyä tuon rappu-urakan jälkeen. Viikonlopun aion pyhittää Wernerin huoneen remontille, ainakin uskon ja toivon, että innostus löytyy. Seinät ovat kukkatapettien valloittamat ja kieltämättä eivät niin 11-vuotiaan pojan näköiset. Laitan vanhojen tapettien päälle tasoitetapetin ja maalaan seinät valkoisiksi. Ikkunaseinän tapetoin yksivärisellä turkoosinsinisellä tapetilla ja lattiaan tulee kuultovalkoinen laminaatti.

Ihana turkoosi nukkamatto odottaa jo pääsyä uudelle lattialle.

Pojan toivelistalla on myös musta Fatboy, jossa voisi ottaa rennon asennon ja katsella tv:tä. Ikeasta haen jonkun simppelin tv-tason, ehkä tämän.

Nurkassa kulkeva talon suuri ja mahtava piippu maalataan magneetti- ja liitutaulumaaleilla. Siihen äiti voi jättää kaikki tärkeät muistutukset, kuten Muista pedata sänky, Muista viedä likapyykit, Muista tehdä läksyt jne... ;) 

Ikkunaan on jo olemassa musta pimentävä rullaverho, mutta lisäksi  täytyy keksiä ehkä jokin sopivan miehekäs suora verho. Verhot on tietysti verhokauppiaalle ne vaikeimmat valita.

Meillä on patjaongelma. Pakko olla muutama varapatja vieraiden varalta, mutta 200 neliön talossa ei ole niille sopivaa säilytyspaikkaa. Aion päällystää pari patjaa jollakin kivalla kankaalla ja nostaa ne Wernerin sängyn taakse pystyyn toimien samalla selkänojana. Siihen sitten muutama kiva tyyny niin runkopatjasängystähän syntyy melkein täydellinen sohva ja kun kaverit tulevat yökylään niin yösijatkin on mukavasti lähellä.

Mutta niin paljon maalia, tasoitetapettia, innostusta ja hermoja tarvitaan vielä ennen tätä mieluisinta vaihetta. Eiköhän pojalla kuitenkin ennen joulua jo ole uusi upea huone. Ettei vaan tulisi niin hieno että äitikin muuttaa sinne... :)