perjantai 28. syyskuuta 2012

Lyhty muutti meille.

Olen tehnyt hiljaisen päätöksen itseni kanssa, että en millään tavalla sisusta meidän makuuhuonetta ennen kuin seinät ovat saaneet uudet pinnat. No pikkuhiljaa kuin salaa sinne on kantautunut uutta päiväpeittoa, tyynyjä, valaisimia ja milloin mitäkin. Mitä enemmän kannan sinne kaikkea ihanaa, sitä enemmän nuo boordit alkavat ärsyttää. Ehkä innostun siis kohta tekemään jo noille seinillekin jotain, tosin ne ovat remonttilistalla vasta sijalla 627.

Ja mitä kävikään sitten tänään... Menin ihan vilpittömästi ostamaan vain ja ainoastaan synttärikukkaa huomiselle juhlakalulle ja sitten tuo valkoinen lyhty katseli anovasti ja kertoi kuuluvansa makuuhuoneeseemme. No mitä siinä voi sitten tehdä..? En keksinyt muuta ratkaisua.



Kaapin tarina.

On täysin väärin väittää, että naisella olisi liikaa vaatteita. On vaan liian vähän vaatekaappeja! Korjasin tilannetta Ikean Liatorp-kaapilla. Se on oikeasti kirjahylly, mutta ohjeissa ei kielletty käyttämästä sitä vaatekaappina. Taas neljä uutta hyllyä topeille, neuleille ja muille tuikitärkeille vaatekappaleilleni. Ja tuo meidän seinusta suorastaan kaipasi tuota kaappia. ps. jätin tarkoituksella vielä yhden hyllyn tyhjäksi syysuutuuksille.. ;)





Ihanan lapsellista.

Sain eilen Verhokaupan varastoon lisää Harlequinin ihanaa What a Hoot! -kangasta, jota asiakkaani minulta tilasi. (Löytyy muuten kolmessa eri värissä) Tuosta kankaasta ei voi tulla kuin hyvälle tuulelle! Miten makoisaa olisi kattaa vaikkapa lastenkutsut tuon kankaan päälle, mutta pelkään että meillä se ei enää toimisi ensi huhtikuussa, kun kuopuksenikin täyttää jo 9. Saisin ehkä juhlia itsekseni... :) (eihullumpiajatussekään)  Katsokaa nyt, eikö ole jotenkin hellyttävää muttei kuitenkaan millään tapaa liian imelää.




Ja odottakaas kun näette, miten hupaisan hauskaa kettu-kangasta saan pian myyntiin. Eikö olekin aika viekasta? Hurraa lapsellisuus!



torstai 27. syyskuuta 2012

Syksy saapui kuistillekin.

Syksy on oikeastaan hämärine iltoineen aika kivaa aikaa. Varsinkin kun kuistillekin voi sytyttää kynttilät.




Väriläiskä keittiöön.

Vaikka musta ja valkoinen ovat edelleen ihan pop-värit minulle niin välillä ihminen, jopa näinkin mustavalkoinen ihminen, kaipaa väriä. Yhtenä kauniina ja kuulaana syyspäivänä (ai kuinka kauniita ja raikkaita ovatkaan kaikki syksyn värit) teki ihan hirmuisesti mieli saada mustavalkoiseen keittiöön joku kiva väriläiskä. Mietin pitkään mikä se voisi olla, kunnes vihdoinkin keksin: Ostin itselleni pinkit farkut. Toimii myös meidän olohuoneessa ja eteisessä.


tiistai 25. syyskuuta 2012

Rappukäytävä muuttuu keltaisesta valkoiseksi.

Syksy on ainakin siitä mukavaa aikaa, että tekee mieli käpertyä sohvalle viltin alle, sytyttää kynttilöitä, lukea sisustuslehtiä ahmien niistä uusia ihania ideoita ja katsella ympärilleen huomaten, että tuo ja tuokin kohta on vielä rempallaan. Toisaalta pimeät ja sateiset syysillat saavat jopa vahingossa remontti-innon aina välillä heräämään ja suunnitelmat ja haaveet saattavat jopa pikkuhiljaa konkretisoitua. 

Sunnuntain sateiden kunniaksi innostuinkin taas pitkän luovan tauon jälkeen tarttumaan maalipensseliin. Keltainen rappukäytävä alkoikin lähes huomaamatta muuttua enemmän muuhun sisustukseemme sopivaksi ja seinät alkavat pikku hiljaa saada pintaansa valoisan valkoisen maalisävyn. Mutta miten iso homma onkaan maalata rintamamiestalon korkeaa rappukäytävää, oma 182 senttinen varteni lisättynä lähes samanmittaisella jatkovarrella ei meinaa millään ylttää kattoon saakka. Ja ajatus keikkumisesta tikapuilla rappusten päällä ei jotenkin vaan kuullosta ja tunnu houkuttelevalta vaihtoehdolta.

Portaat on päällystetty "einiinmeitämiellyttävällälaminaatilla", mutta ne on tehty niin siististi, että tähän saumaan ei jakseta ja viitsitä lähteä niitä vielä uusimaan. Ehostetaan nyt tilaa siis ensi alkuun vaan seinämaalilla, uusilla valaisimilla ja tekstiileillä, jotka tarkoittavat verhoja kahteen ikkunaan ja mahdollisesti rapun seinään asennettavaa kangastaulua, joka toimisi samalla sopivana äänenvaimentimena. Ehkä rappuamme tuleekin koristamaan "ikkuna" Helsinkiin, joka hämäläisessä maisemassa muistuttaisi vanhoista lähiseuduistani ja esikoispoikani synnyinkaupungista.


Vielä pitäisi löytää kaksi kivaa roikkuvaa valaisinta. Miksi maailmassa on niin paljon kivoja valaisimia?






Hyvä syy siis käpertyä taas illalla sohvalle viltin alle, sytyttää kynttilät ja jatkaa lampun metsästystä. Syksy on siis sittenkin ihan kiva juttu.

perjantai 7. syyskuuta 2012

Tittididii. Verhot.

Meillä on keittiössä verhot! Minusta se on aika hieno asia verhokauppiaalle. Ollaanhan täällä asuttu jo 9 kuukautta ilman keittiön verhoja. Toisaalta keittiöstä näkyy ainoastaan omaa puutarhaa ja naapurin omenapuupaljoutta, joten eipä tässä ole mitään tarvinnut peitellä. Ja mikäpä sen ihanampaa kuin hämärässä kuljeskella kaduilla ja katsella ihmisten keittiöihin. Tosin meidän keittiöstä kukaan ei voi nauttia, kun katu kulkee toisella puolella taloa.. :)

Mutta hienot niistä tuli. Valkoiset läpikuultavat laskosverhot, joissa toistuu häilyvästi sama puuteema kuin välitilan Woods-tapeteissa. Ehkä kuitenkin jotenkin tekisi mieli teettää talveksi vielä joku tummempi verho. Ihminen tarvitsee erilaisia verhoja. Varsinkin verhokauppias.