perjantai 14. joulukuuta 2012

Valoa pimeään.

Ihastuttava La case de cousin Paulin valosarjakin löysi paikkansa ruokasalin nurkasta. Valosarjoja ei vaan mitenkään voi olla liikaa näin pimeänä vuodenaikana.



Piparkakkujen tuoksua ja jouluista tunnelmaa.

Koska en ole täysin varma, tuleeko joulu ilman piparkakkutaloa, en uskaltanut ottaa riskiä tänäkään vuonna. Ja jottei hommasta vaan olisi selvinnyt liian helpolla, oli pakko tehdä näköispainos rintamamiestalostamme ja kyllä siitä tulikin aika syötävän ihana!

Piparkakun tuoksuista joulunalusaikaa!


keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Tikapuita pitkin taivaaseen, köyttä pitkin yläkertaan.

Yläkerran rappukäytävän seinät alkavat olla valkoisen maalin peitossa ja kuvottava keltainen on enää muisto vain. Noin viikko sitten saatiin asennettua kaidekin. Oikeastaan mustasta veneilyköydestä ja kiinnikkeistä tulikin odotettua hienompi kaide ja aika helpolla ja halvalla. Lapsukaisista vaan tuntuu paljon houkuttelevammalta kiivetä yläkertaan uutta köyttä eikä enää vanhoja rappusia pitkin... Nyt rappua rumentaa oikeastaan enää itse portaat... pikkujuttu.


tiistai 27. marraskuuta 2012

Joulun odotusta, jouluvaloja ja pullo kuohuvaa.

Välillä iskee suunnaton bloginpäivityslaiskuus. Tai sitten se on sitä muodikasta kiirettä. Kiire sinne ja kiire tänne. Pitäisi tehdä sitä ja pitäisi tehdä tätä. 

Pikkuhiljaa koti alkaa kuitenkin muuttua joulukodiksi. Jouluvaloja ja koristeita ilmaantuu päivä päivältä enemmän esille.. Taas Minin takapenkillä odottaa yksi uusi valosarja pääsyä ruokasalin nurkkaan.



Ensi viikonloppu on tärkeä viikonloppu ja asettelinkin jo muutama päivä sitten shampanjapullon keittiön pöydälle odottamaan jäähdytystä ja avaamista. On nimittäin tasan vuosi hämäläisyyttä ja rintamamiestorpan remonttia takana. Päivääkään en vaihtaisi pois.



keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Asioiden puntarointia.

Olen viime päivinä kunnostautunut elämää suurempien ja vähän pienempienkin asioiden puntaroinnissa. Minkälaisia miehiä noista kullannupuistani kasvaa, mikä minusta oikeasti tulee isona, milloin meidän remontti on valmis, milloin saisin aikaiseksi revittyä loput vanhat tapetit yläkerran aulan seinästä...? Tuo viimeinen ehkä niitä kevyimpiä puntaroinnin aiheita.

Puntaroinnista juolahti mieleeni vanha keittiövaaka. Missäköhän se lymyilee? No kaappien kätköistähän se löytyi. Kiillotin hieman ja nostin keittiön tasolle. Ei sillä pystynyt punnitsemaan vastauksia noihin elämää suurempiin kysymyksiin, mutta oikeastaan se on aika soma olemaan taas hetken estraadilla.


Ja remonttikin etenee hiljalleen. Yläkerran rappukäytävä on jotakuinkin maalattu, uudet lamput asennettu rappua valaisemaan, alakerran wc on VALMIS, joten monta askelta kohti valmista on taas otettu. Tässä kurkistus alakerran vessaan..




maanantai 29. lokakuuta 2012

Wernerin valtakunta.

Voi kuinka ihana ilma olikaan viikonloppuna. Ja voi kuinka ihanaa olikaan tehdä lähes koko viikonloppu remonttia. Mutta nyt kun katselee Wernerin huonetta niin mukavan onnellinen olotila valtaa mielen. Siitä entisestä ihastuttavasta kukkaboordihuoneesta alkaa oikeasti kuoriutua nuoren miehen oma valtakunta. Enää muutama lista ja maalipaikkaus ym. pieni hienosäätö ja voi ihan oikeasti sanoa että valmista tuli! Ja mikä parasta - poika on tyytyväinen lopputulokseen. Ja niin äitikin. 

On siis aika siirtyä maalipöntön kanssa taas seuraavaan huoneeseen...



keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Elämää remontin keskellä.

Joskus sitä aina salaa toivoo, että olisipa kaikki jo valmista. Mutta kun kulkee meillä alimmasta kerroksesta ylimpään kerrokseen useampaa maalipönttöä, tasoiteämpäriä, porakonetta ym. tuiki tärkeää rakennustarviketta väistellen, on pakko todeta, että ihan vähän on vielä hommia tekemättä. 

Alimmassa kerroksessa meidän makuuhuone täyttyy tällä hetkellä wc-pöntön osista, laatoista ynnämuista makuuhuoneen erittäin viihtyisäksi tekevistä elementeistä. Mutta enteilevätpähän ne onneksi siitä, että wc-remontti edistyy ja joka päivä joku osa on siirtynyt makuuhuoneesta oikeaan osoitteeseensa wc:n puolelle. Maltan tuskin odottaa wc:n valmistumista, ihan jo käytännön elämänkin kannalta se on aika tärkeä huone. Joka ilta hivelen harmaita seinälaattoja makuuhuoneen nurkassa. Miltäköhän ne näyttää seinässä? Eilen tein tärkeitä pikkuostoksia: wc-paperiteline, pyyhekoukut, peili... Ja erityisesti tämä valkoiseen liukuoveen tuleva näkötestitarra on minusta ihan ehdottomasti wc:n helmi.




Keskikerrokseen siirryttäessä ensimmäisenä kompastuu maalipönttöön - operaatio korkean rappukäytävän maalaus kun on edelleenkin kesken, koska keikkuminen tikkailla viiden metrin korkeudessa huimaa edelleen.

Yläkertaan saavuttaessa ensimmäisenä päälle kaatuu aulan puoliksi tapeteista revitty seinä. Milläköhän superliimalla edellinen asukas on tapetit seinään kiinnittänyt? 

Wernerin huone alkaa onneksi olla jo listoja vaille valmis. Sillä eikös listat kuulu kiinnittää vasta muutaman vuoden päästä? Uusi lattia on asennettu, seinät ja katto viimeistä silausta vaille kaikki maalattu, vaatekaapit asennettu paikoilleen ja päätyseinän tapettirullatkin nätisti huoneessa odottamassa seinälle pääsyä. Näyttää jo hitsin hyvältä!

tiistai 23. lokakuuta 2012

Terveisiä wc:stä ja Kanariansaarilta.

Noilla kahdella otsikon asialla ei oikeastaan ole mitään yhteistä, mutta molemmat ovat olleet ajankohtaisia asioita perheessämme viimeaikoina. Vietimme ihanan aurinkoisen lomaviikon täällä:


Kotiin palattuamme alakerran wc:mme näytti tältä:


Ihana paluu arkeen, kun vesi oli poikki ja alakerran makuuhuoneessa 15,9 astetta lämmintä. No mutta kohta meillä on uusi hieno wc ja aurinkoiset Kanarian muistot lämmittävät mieltä täällä Suomen sateisen syksyn keskellä. Nyt onkin aika kipaista Ikeaan lounaslihapullille ja hakemaan tuonne vielä hieman keskeneräiseen wc-tilaan peili... :)

perjantai 5. lokakuuta 2012

Maitoa, leipää ja tuoli.

Jännä juttu. Joskus kun menee ruokakauppaan ihan vaan ostamaan maitoa ja leipää, saattaa mukaan tulla tuoli. Tänään minulle kävi niin.



No kannoin kyllä samalla kotiin 60 metriä tapettia, 10 litraa maalia ja 10 litraa liisteriä, joten taitaa tulla remontintäyteinen viikonloppu.

Nautinnollista viikonloppua!

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

All you need is love.


Mitä sitä ihminen muuta tarvitsisi.

Nautinnollista syyspäivää!

Ajatukset ja nenänpää maalissa.

Olen pieniä maalipisaroita täynnä. Siitäkin huolimatta että olen työpaikalla ja ihmisten ilmoilla. Oikeastaan tuntuu aika hyvältä näyttää remontti-riitalta. Tietääpähän saaneensa jotain aikaiseksi. Sain eilen ehtoolla nimittäin maalattua meidän yläkerran rappukäytävän suurinpiirtein kertaalleen ja suurilta osin jo kahteenkin kertaan. Oi kuinka se näyttää jo valoisalta! Ei siitä mikään huippuhieno tule, kun vanhat seinäpinnat ovat enemmän ja vähemmän kurtussa, mutta uskallan väittää että noin 700 kertaa enemmän meidän näköinen kuin se vanha keltainen kukkaboordeineen. Jospa intoa riittäisi jatkaa urakkaa vielä tänään niin kohtahan se olisi jo valmis. Uskomatonta.

Siinä maalatessani mietin jo vimmatusti seuraavaa kohdetta minne siirtyä tuon rappu-urakan jälkeen. Viikonlopun aion pyhittää Wernerin huoneen remontille, ainakin uskon ja toivon, että innostus löytyy. Seinät ovat kukkatapettien valloittamat ja kieltämättä eivät niin 11-vuotiaan pojan näköiset. Laitan vanhojen tapettien päälle tasoitetapetin ja maalaan seinät valkoisiksi. Ikkunaseinän tapetoin yksivärisellä turkoosinsinisellä tapetilla ja lattiaan tulee kuultovalkoinen laminaatti.

Ihana turkoosi nukkamatto odottaa jo pääsyä uudelle lattialle.


Pojan toivelistalla on myös musta Fatboy, jossa voisi ottaa rennon asennon ja katsella tv:tä. Ikeasta haen jonkun simppelin tv-tason, ehkä tämän.

Nurkassa kulkeva talon suuri ja mahtava piippu maalataan magneetti- ja liitutaulumaaleilla. Siihen äiti voi jättää kaikki tärkeät muistutukset, kuten Muista pedata sänky, Muista viedä likapyykit, Muista tehdä läksyt jne... ;) 

Ikkunaan on jo olemassa musta pimentävä rullaverho, mutta lisäksi  täytyy keksiä ehkä jokin sopivan miehekäs suora verho. Verhot on tietysti verhokauppiaalle ne vaikeimmat valita.

Meillä on patjaongelma. Pakko olla muutama varapatja vieraiden varalta, mutta 200 neliön talossa ei ole niille sopivaa säilytyspaikkaa. Aion päällystää pari patjaa jollakin kivalla kankaalla ja nostaa ne Wernerin sängyn taakse pystyyn toimien samalla selkänojana. Siihen sitten muutama kiva tyyny niin runkopatjasängystähän syntyy melkein täydellinen sohva ja kun kaverit tulevat yökylään niin yösijatkin on mukavasti lähellä.

Mutta niin paljon maalia, tasoitetapettia, innostusta ja hermoja tarvitaan vielä ennen tätä mieluisinta vaihetta. Eiköhän pojalla kuitenkin ennen joulua jo ole uusi upea huone. Ettei vaan tulisi niin hieno että äitikin muuttaa sinne... :)




perjantai 28. syyskuuta 2012

Lyhty muutti meille.

Olen tehnyt hiljaisen päätöksen itseni kanssa, että en millään tavalla sisusta meidän makuuhuonetta ennen kuin seinät ovat saaneet uudet pinnat. No pikkuhiljaa kuin salaa sinne on kantautunut uutta päiväpeittoa, tyynyjä, valaisimia ja milloin mitäkin. Mitä enemmän kannan sinne kaikkea ihanaa, sitä enemmän nuo boordit alkavat ärsyttää. Ehkä innostun siis kohta tekemään jo noille seinillekin jotain, tosin ne ovat remonttilistalla vasta sijalla 627.

Ja mitä kävikään sitten tänään... Menin ihan vilpittömästi ostamaan vain ja ainoastaan synttärikukkaa huomiselle juhlakalulle ja sitten tuo valkoinen lyhty katseli anovasti ja kertoi kuuluvansa makuuhuoneeseemme. No mitä siinä voi sitten tehdä..? En keksinyt muuta ratkaisua.



Kaapin tarina.

On täysin väärin väittää, että naisella olisi liikaa vaatteita. On vaan liian vähän vaatekaappeja! Korjasin tilannetta Ikean Liatorp-kaapilla. Se on oikeasti kirjahylly, mutta ohjeissa ei kielletty käyttämästä sitä vaatekaappina. Taas neljä uutta hyllyä topeille, neuleille ja muille tuikitärkeille vaatekappaleilleni. Ja tuo meidän seinusta suorastaan kaipasi tuota kaappia. ps. jätin tarkoituksella vielä yhden hyllyn tyhjäksi syysuutuuksille.. ;)





Ihanan lapsellista.

Sain eilen Verhokaupan varastoon lisää Harlequinin ihanaa What a Hoot! -kangasta, jota asiakkaani minulta tilasi. (Löytyy muuten kolmessa eri värissä) Tuosta kankaasta ei voi tulla kuin hyvälle tuulelle! Miten makoisaa olisi kattaa vaikkapa lastenkutsut tuon kankaan päälle, mutta pelkään että meillä se ei enää toimisi ensi huhtikuussa, kun kuopuksenikin täyttää jo 9. Saisin ehkä juhlia itsekseni... :) (eihullumpiajatussekään)  Katsokaa nyt, eikö ole jotenkin hellyttävää muttei kuitenkaan millään tapaa liian imelää.




Ja odottakaas kun näette, miten hupaisan hauskaa kettu-kangasta saan pian myyntiin. Eikö olekin aika viekasta? Hurraa lapsellisuus!



torstai 27. syyskuuta 2012

Syksy saapui kuistillekin.

Syksy on oikeastaan hämärine iltoineen aika kivaa aikaa. Varsinkin kun kuistillekin voi sytyttää kynttilät.




Väriläiskä keittiöön.

Vaikka musta ja valkoinen ovat edelleen ihan pop-värit minulle niin välillä ihminen, jopa näinkin mustavalkoinen ihminen, kaipaa väriä. Yhtenä kauniina ja kuulaana syyspäivänä (ai kuinka kauniita ja raikkaita ovatkaan kaikki syksyn värit) teki ihan hirmuisesti mieli saada mustavalkoiseen keittiöön joku kiva väriläiskä. Mietin pitkään mikä se voisi olla, kunnes vihdoinkin keksin: Ostin itselleni pinkit farkut. Toimii myös meidän olohuoneessa ja eteisessä.


tiistai 25. syyskuuta 2012

Rappukäytävä muuttuu keltaisesta valkoiseksi.

Syksy on ainakin siitä mukavaa aikaa, että tekee mieli käpertyä sohvalle viltin alle, sytyttää kynttilöitä, lukea sisustuslehtiä ahmien niistä uusia ihania ideoita ja katsella ympärilleen huomaten, että tuo ja tuokin kohta on vielä rempallaan. Toisaalta pimeät ja sateiset syysillat saavat jopa vahingossa remontti-innon aina välillä heräämään ja suunnitelmat ja haaveet saattavat jopa pikkuhiljaa konkretisoitua. 

Sunnuntain sateiden kunniaksi innostuinkin taas pitkän luovan tauon jälkeen tarttumaan maalipensseliin. Keltainen rappukäytävä alkoikin lähes huomaamatta muuttua enemmän muuhun sisustukseemme sopivaksi ja seinät alkavat pikku hiljaa saada pintaansa valoisan valkoisen maalisävyn. Mutta miten iso homma onkaan maalata rintamamiestalon korkeaa rappukäytävää, oma 182 senttinen varteni lisättynä lähes samanmittaisella jatkovarrella ei meinaa millään ylttää kattoon saakka. Ja ajatus keikkumisesta tikapuilla rappusten päällä ei jotenkin vaan kuullosta ja tunnu houkuttelevalta vaihtoehdolta.

Portaat on päällystetty "einiinmeitämiellyttävällälaminaatilla", mutta ne on tehty niin siististi, että tähän saumaan ei jakseta ja viitsitä lähteä niitä vielä uusimaan. Ehostetaan nyt tilaa siis ensi alkuun vaan seinämaalilla, uusilla valaisimilla ja tekstiileillä, jotka tarkoittavat verhoja kahteen ikkunaan ja mahdollisesti rapun seinään asennettavaa kangastaulua, joka toimisi samalla sopivana äänenvaimentimena. Ehkä rappuamme tuleekin koristamaan "ikkuna" Helsinkiin, joka hämäläisessä maisemassa muistuttaisi vanhoista lähiseuduistani ja esikoispoikani synnyinkaupungista.


Vielä pitäisi löytää kaksi kivaa roikkuvaa valaisinta. Miksi maailmassa on niin paljon kivoja valaisimia?






Hyvä syy siis käpertyä taas illalla sohvalle viltin alle, sytyttää kynttilät ja jatkaa lampun metsästystä. Syksy on siis sittenkin ihan kiva juttu.

perjantai 7. syyskuuta 2012

Tittididii. Verhot.

Meillä on keittiössä verhot! Minusta se on aika hieno asia verhokauppiaalle. Ollaanhan täällä asuttu jo 9 kuukautta ilman keittiön verhoja. Toisaalta keittiöstä näkyy ainoastaan omaa puutarhaa ja naapurin omenapuupaljoutta, joten eipä tässä ole mitään tarvinnut peitellä. Ja mikäpä sen ihanampaa kuin hämärässä kuljeskella kaduilla ja katsella ihmisten keittiöihin. Tosin meidän keittiöstä kukaan ei voi nauttia, kun katu kulkee toisella puolella taloa.. :)

Mutta hienot niistä tuli. Valkoiset läpikuultavat laskosverhot, joissa toistuu häilyvästi sama puuteema kuin välitilan Woods-tapeteissa. Ehkä kuitenkin jotenkin tekisi mieli teettää talveksi vielä joku tummempi verho. Ihminen tarvitsee erilaisia verhoja. Varsinkin verhokauppias.



perjantai 31. elokuuta 2012

Sarjaton.

Minusta tämä Iittalan Sarjaton harmaa lasi on ihan suunnattoman kaunis. Yhdessä keittiön kaapissamme olisikin sopivasti tilaa...



Ja tämä Lumikide-tapettikin houkuttelee herkkyydellään. Yksi varteenotettava vaihtoehto talovanhuksemme yläkerran aulan yhteen seinään.



Nautinnollista viikonloppua!

tiistai 28. elokuuta 2012

Taas se pisti - Syksyinen sisustus- ja remonttikärpänen.

Aina se saapuu syksyn tullen, joka ikinen vuosi, nimittäin sisustuskärpänen. Ja ihan kuin se purisi joka vuosi aina vaan kovemmin. Tänä syksynä ei kovin pienellä puraisulla voikaan selvitä, kun kiertelee ja katselee meidän vanhan talon nurkkia. Ehkä parempi puhuakin sisustuskärpäsen sijaan remonttipaarmasta

Pitäisi maalata rappukäytävät, pitäisi remontoida poikien huoneet yläkerrassa, pitäisi hommata ränneihin syöksytorvet, pitäisi uusia kellarin ulko-ovi, pitäisi tehdä wc-remontti sekä pesuhuone- ja saunaremontti eli uusia kokonaan upea spa-osastomme, pitäisi laittaa verhoja, pitäisi löytää kiva tapetti yläkerran käytävän seinään, pitäisi uusia ruokailutilan kalusteet (oi kuinka haaveilenkaan piiiiiiiitkästä valkoisesta ruokapöydästä jonka ympärille mahtuu suku ja ystävät...) pitäisi, pitäisi ja pitäisi. Pääasiassa PITÄISI olla jo valmista. 

Mutta jos tiputaan pilvenhattaran päältä takaisin maanpinnalle niin pääasia lienee, että edes suunnitelmat alkavat olla joltain osin valmiina.

Saunasta taitaa tulla (yllätysyllätys) mustavalkoinen. Seinät päällystetään valkoisella laatalla kuten kunnon spa:ssa konsanaan ja lauteista tulee mustat. Kiukaaksi taitaa tulla Tulikiven Sumu-kiuas erillisellä ohjauskeskuksella. (väristä väännämme vielä kotona musta vs. valkoinen. Aion voittaa kisan ;) )


Pesuhuoneen laatoitus onkin sitten vielä hieman avoin. Yksi mukava iso vaaleanharmaa 30x60 laatta kyllä löytyi (muistuttaa hieman puhdasta betonipintaa), joka saattaisi sopia hyvin suihkuseinälle. Mutta lattialaatan värin valinta tuottaa ongelmia... Oikean harmaan sävyn etsintä siis jatkuu.

Suihkusta nautitaan kuitenkin tämän Oras Hydran alla..




..ja suihkun vieressä voi köllötellä vaahtokylvyssä. Poreallasmeteliä meille ei kuitenkaan tule.


Kipaistaanpa välillä kellarista ylimpään kerrokseen ja "Herra Vihreän 8v." huoneeseen. Sinne löytyi vihreäsävyistä raitatapettia matalaan seinään, koska se kaipasi vielä "sitä jotain". Ikkunaseinän tapetoin jo yksivärisellä vihreällä (lime) ja muut seinät maalasin valkoiseksi. Lattiaan tulee kuultovalkoinen laminaatti. "Herra Vihreä" saa siis pirteän raikkaan vinttikammarin. Seinän taakse sitten vastaavaan tyyliin tulee huone "Herra Turkoosille".



Alakerran wc:hen meillä on valmiina jo seinä-wc varastossa odottamassa. Ikeasta on löytynyt peili ja allaskaluste taidetaan yläkerran kylpyhuoneen tavoin hommata Temalilta. Laattoja täytyy vielä miettiä sinnekin.


Nyt vielä kun jossain rautakaupassa myytäisiin intoa ja ispiraatiota toteuttaa kaikki tämä ja paljon muuta... Lisäksi taidan kurvata töistä kotiin veikkauspisteen kautta.. :)


maanantai 20. elokuuta 2012

Terveisiä työhuoneesta.

Täällä sitä nyt istutaan ja hörpitään iltapäiväkaffeeta - upouudessa työhuoneessani. Tervetuloa kurkistamaan.



Ainoa miinuspuoli tässä huoneessa on se, että täällä on niin mukavaa, että helposti venyy ylitöiksi. Onneksi kotiolohuoneeseen ja keittiöön on vaan parinkymmenen porrasaskelman matka.

perjantai 17. elokuuta 2012

Kurkistuksia poikien Restroomiin.

Tältä meidän yläkerran kylpyhuone näytti vielä juhannuksen jälkeen..




Nyt pojat ovat saaneet jo jonkin aikaa peseytyä täällä..