Rappukäytävä muuttuu keltaisesta valkoiseksi.

Syksy on ainakin siitä mukavaa aikaa, että tekee mieli käpertyä sohvalle viltin alle, sytyttää kynttilöitä, lukea sisustuslehtiä ahmien niistä uusia ihania ideoita ja katsella ympärilleen huomaten, että tuo ja tuokin kohta on vielä rempallaan. Toisaalta pimeät ja sateiset syysillat saavat jopa vahingossa remontti-innon aina välillä heräämään ja suunnitelmat ja haaveet saattavat jopa pikkuhiljaa konkretisoitua.

Sunnuntain sateiden kunniaksi innostuinkin taas pitkän luovan tauon jälkeen tarttumaan maalipensseliin. Keltainen rappukäytävä alkoikin lähes huomaamatta muuttua enemmän muuhun sisustukseemme sopivaksi ja seinät alkavat pikku hiljaa saada pintaansa valoisan valkoisen maalisävyn. Mutta miten iso homma onkaan maalata rintamamiestalon korkeaa rappukäytävää, oma 182 senttinen varteni lisättynä lähes samanmittaisella jatkovarrella ei meinaa millään ylttää kattoon saakka. Ja ajatus keikkumisesta tikapuilla rappusten päällä ei jotenkin vaan kuullosta ja tunnu houkuttelevalta vaihtoehdolta.

Portaat on päällystetty "einiinmeitämiellyttävällälaminaatilla", mutta ne on tehty niin siististi, että tähän saumaan ei jakseta ja viitsitä lähteä niitä vielä uusimaan. Ehostetaan nyt tilaa siis ensi alkuun vaan seinämaalilla, uusilla valaisimilla ja tekstiileillä, jotka tarkoittavat verhoja kahteen ikkunaan ja mahdollisesti rapun seinään asennettavaa kangastaulua, joka toimisi samalla sopivana äänenvaimentimena. Ehkä rappuamme tuleekin koristamaan "ikkuna" Helsinkiin, joka hämäläisessä maisemassa muistuttaisi vanhoista lähiseuduistani ja esikoispoikani synnyinkaupungista.