Ajatukset ja nenänpää maalissa.

Olen pieniä maalipisaroita täynnä. Siitäkin huolimatta että olen työpaikalla ja ihmisten ilmoilla. Oikeastaan tuntuu aika hyvältä näyttää remontti-riitalta. Tietääpähän saaneensa jotain aikaiseksi. Sain eilen ehtoolla nimittäin maalattua meidän yläkerran rappukäytävän suurinpiirtein kertaalleen ja suurilta osin jo kahteenkin kertaan. Oi kuinka se näyttää jo valoisalta! Ei siitä mikään huippuhieno tule, kun vanhat seinäpinnat ovat enemmän ja vähemmän kurtussa, mutta uskallan väittää että noin 700 kertaa enemmän meidän näköinen kuin se vanha keltainen kukkaboordeineen. Jospa intoa riittäisi jatkaa urakkaa vielä tänään niin kohtahan se olisi jo valmis. Uskomatonta.

Siinä maalatessani mietin jo vimmatusti seuraavaa kohdetta minne siirtyä tuon rappu-urakan jälkeen. Viikonlopun aion pyhittää Wernerin huoneen remontille, ainakin uskon ja toivon, että innostus löytyy. Seinät ovat kukkatapettien valloittamat ja kieltämättä eivät niin 11-vuotiaan pojan näköiset. Laitan vanhojen tapettien päälle tasoitetapetin ja maalaan seinät valkoisiksi. Ikkunaseinän tapetoin yksivärisellä turkoosinsinisellä tapetilla ja lattiaan tulee kuultovalkoinen laminaatti.

Ihana turkoosi nukkamatto odottaa jo pääsyä uudelle lattialle.

Pojan toivelistalla on myös musta Fatboy, jossa voisi ottaa rennon asennon ja katsella tv:tä. Ikeasta haen jonkun simppelin tv-tason, ehkä tämän.

Nurkassa kulkeva talon suuri ja mahtava piippu maalataan magneetti- ja liitutaulumaaleilla. Siihen äiti voi jättää kaikki tärkeät muistutukset, kuten Muista pedata sänky, Muista viedä likapyykit, Muista tehdä läksyt jne... ;) 

Ikkunaan on jo olemassa musta pimentävä rullaverho, mutta lisäksi  täytyy keksiä ehkä jokin sopivan miehekäs suora verho. Verhot on tietysti verhokauppiaalle ne vaikeimmat valita.

Meillä on patjaongelma. Pakko olla muutama varapatja vieraiden varalta, mutta 200 neliön talossa ei ole niille sopivaa säilytyspaikkaa. Aion päällystää pari patjaa jollakin kivalla kankaalla ja nostaa ne Wernerin sängyn taakse pystyyn toimien samalla selkänojana. Siihen sitten muutama kiva tyyny niin runkopatjasängystähän syntyy melkein täydellinen sohva ja kun kaverit tulevat yökylään niin yösijatkin on mukavasti lähellä.

Mutta niin paljon maalia, tasoitetapettia, innostusta ja hermoja tarvitaan vielä ennen tätä mieluisinta vaihetta. Eiköhän pojalla kuitenkin ennen joulua jo ole uusi upea huone. Ettei vaan tulisi niin hieno että äitikin muuttaa sinne... :)