Hämeessä arkikin on juhlaa.

Prinsessakakku maistuu erityisen hyvältä juuri maanantaina. Olkaa hyvä! :)

Olohuone siirtyy ulos.

Eräänä kauniina ja aurinkoisena huhtikuun lopun päivänä päätimme kunnostaa ulkoterassimme. Haimme kaupasta teräsharjoja, pensseleitä ja maalia (ja tietenkin pari asennusolutta), eikä aikaakaan kun vanha ränsistynyt terassi keltaisine aitoineen näytti kuin uudelta. Toki uudistus vaati myös peräkärryllisen uusia kalusteita, mutta nyt meillä on uusi ihana "kesähuone" valmiina järjestämään monia monituisia ihania kesäisiä illanistujaisia. Ja miten ihana onkaan köllähtää työpäivän jälkeen aurinkotuoliin aurinkovarjon alle. Enää ei puutu kuin ne lämpimät kesäiset säät.

Sieltä se tulee. Kevät!

Rintamamiestalon remontti edistyy hitaasti, mutta varmasti. Ihan samoin kuin tuo kevät tuolla ulkona. Uudet vaaleanpunaiset puutarhahanskat odottavat ja omistajansa tavoin innolla pääsyä puutarhaan tutkimaan, mitä kaikkea lumen alta paljastuukaan. Mielessä siintää jo kuvia ihanasta pienestä puutarhasta, mutta vaaleanpunaisille puutarhahanskoille ja niiden omistajalle on luvassa aika paljon työtä ennen kuin ne mielikuvat ovat todellisia. Siltikin on jo niin helppo kuvitella ne kaikki ihanat ruukut valkoisine kukkineen (onko muita kuin valkoisia kukkia?), uudet lokoisat puutarhakalusteet, kesäinen iltapäivä, hyvää seuraa ja raparperipiirakkaa vaniljakastikkeella. 

Ikkunasta kun katsoo niin tuohon hetkeen menee kuitenkin vielä tovi - koko pieni pihamme on vielä lumen peittämä. Siihen asti onkin hyvä keskittyä vielä sisätiloihin. Eteinen on saanut uuden ilmeensä listoja vaille valmiiksi, kodinhoitohuoneessa koreilee uudet kalusteet ja herrasväkikin on saanut vaatteillensa kaapit. Hieno tunne, kun vaatteita ei tarvitse säilyttää enää lattialla. Seuraavaksi voikin siirtyä maalaamaan yläkerran rappukäytävää. Taitaa vaan ehtiä tulla se kevät ensin.

Nyt metsästän kuumeisesti kauniita huonekaluja paritalokotiin Vantaalle. Voiko oikeasti olla mukavampaa työtä kuin etsiä ihanaa muhkeaa sohvaa, kun rankin vaihe työssä on se, kun nouset sieltä testisohvalta ylös ja siirryt seuraavalle. No ehkä vaikeinta on kuitenkin se, että pitäisi löytää yksilö, joka on sekä kaunis että mukava istua ja vielä lapsiystävällinenkin. Oma sohvavalintani kodissamme, valkoinen HT-Collectionin irtopäällysteinen Elle-sohva, täyttää kyllä nuo kaikki kriteerit. Seinäpinnat paritalokodissa ovat saaneet jo uudet hienot maalipinnat, kiitos ahkeran uuden emännän ja isännän. Viime yönä unessa näin jo millaiset verhot suunnittelemme yläkerran aulatilaan. Enneuniverhot. Ja tässä tapauksessa ei ole edes suru, että työt tulevat uniin. Nukuinkin pitkästä aikaa erityisen hyvin, ehkä se johtui juuri niistä enneuniverhoista. Sisustaminen on siis myös parasta unilääkettä! :)

Nälkä kasvaa syödessä ja ruokapöytä perheen kasvaessa.

Kun keittiö alkaa näyttää täydelliseltä, ajatus ja suunnitelmat siirtyvät luonnollisesti ruokasalin puolelle, missä ne uudessa keittiössä valmistetut herkkuruoat katetaan ystävien ja oman perheen nautittaviksi. Meillä on ruokailutilassa tällä hetkellä selkeälinjainen ja tukeva massiivipähkinäpöytä ja valkoiset kevytrunkoiset tuolit, mutta tilaa olisi isommallekin pöydälle. Ja väritykseltäänkin tuo kyllä sointuu vanhaan kiinalaiseen penkkiin ja pieneen antiikkilasivitriiniin, mutta...

Mikä onkaan mukavampaa kuin kattaa suuri pöytä ja kutsua sitten pöydän täydeltä ihania ystäviä kylään. Haluaisin nyt ehdottomasti ison valkoisen tolppajalkaisen pöydän, jonka ympärille mahtuisi ainakin 10 ruokailijaa. Tiedän, että nykyinenkin on erittäin hyvä, mutta aina pitää haaveilla jostain paremmasta...

Hurraa kevätaurinko. Hurraa ihana uusi keittiö.

Vaikka ihana kevätaurinko paljastaakin armottomasti jokaisen remontista koituneen pölyhiukkasen uudessa keittiössämme, tuntuu hykerryttävän hyvältä keitellä aamukahveja uuden keittiön kiiltävän valkoisella tasolla (jota tosin peittoaa vielä suojamuovi niin kauan että välitilan lasit on saatu asennettua..). Niin paljon vielä puuttuu, kuten niinkin epäolennaiset asiat kuin juokseva vesi, toimiva astianpesukone, liesituuletin, ne välitilan lasit, listat jne... mutta siitäkin huolimatta uusi keittiö tuntuu täydelliseltä, nyt jo.


Ostosreissuilta tarttuu uusia pieniä kivoja juttuja ihan huomaamatta uuteen keittiöön, kuten esimerkiksi Luhdan musta pärekori sanomalehdille.

Ja kaappien kätköistä löytyy juuri oikeita esineitä, jotka ovat kuin odottaneet uutta elämäänsä uudessa keittiössä. Tästä esimerkkinä esimerkiksi aamiaispöydälle löytäneet Sarpanevan suunnittelemat Festivo-kynttilänjalat (näitä halajan lisää! ...siitäkin huolimatta että lapsena inhosin niitä siinä ruskeaksi petsatussa kotikirjahyllyssä). 

Ja tämäkin vanha Tivoli-radioni on kuin luotu kertomaan aamu-uutiset kahvinkeiton lomassa keittiön tasolla ja vauhdittamaan musiikillaan ruoanlaittohetkiä.

Puhumattakaan tästä herkullisia kahvinautintoja antavasta kapistuksestamme.

Ja vanha liitutaulu löysi paikkansa keittiön seinälle välittämään tärkeitä viestejä, rakkaudentunnustuksia, illan menuita jne.

Ja mitä olisikaan elämä ilman ihania valkoisia kukkia! Tässä valkoisia tulppaaneja teille kaikille Ihanille Naisille huomisen Naistenpäivän kunniaksi.

Seuraavalla ostosreissulla voisikin sitten tarttua mukaan vaikkapa verhokangas ikkunaan, uusia keittiöpyyhkeitä, oikean värinen tiskiharja.... Lista taitaa olla loputon. Niitä herkkuruokia unohtamatta!

Kurkistus keittiön puolelle.

Alkaa näyttää jo keittiöltä. Alkaa näyttää juuri asukkaidensa näköiseltä ihanan viihtyisältä ja kotoisalta keittiöltä. Remonttipölyä on vielä kuitenkin niin paljon, että lisää tarinaa ja kuvia hieman myöhemmin...


Meillä taitaa olla kohta maailman ihanin keittiö.

Terveisiä remonttipölyn alta.

Meidän uusi keittiö on epämääräinen kasa runkoja, levyjä, ovia, ruuveja ja muttereita olohuoneessa ja ruokasalissa. Voiko siitä lähinnä maanjäristyksen kokeneelta näyttävästä epämääräisestä tavararöykkiöstä todellakin kasata nykyaikaisen hienon keittiön? No tietenkin voi. Tuntuupa hyvältä hieman hivellä uusia ovipintoja, kylläpä ne näyttävätkin hyviltä ja paksu valkoinen tasokin näyttää muhkean massiiviselta. Kuka lie suunnittellut ja valinnut nuo materiaalit..? :) Suuri kiitos kuuluu kyllä myös sinne Kainuuseen hovikalustetoimittajallemme Aution Keittiöille.

Rintamamiestalon keittiöremontti ei kait koskaan etene käsikirjoituksen mukaan. Kyse ei siis tietenkään voi olla huonosti laaditusta käsikirjoituksesta. No mutta pienten mutkien jälkeen aletaan olla pohjatöissä jo hyvällä mallilla. Seinät jouduttiin levyttämään uudelleen, mutta nyt ne hohtavat jo uudessa maalipinnassaan seinällä ja siitäkin urakasta selvittiin kunnialla.. ja hiellä ja ehkä muutamalla ylimääräisellä viinilasillisella.

Piipun pinnoitussuunnitelmat muuttuivat kesken kaiken ja nyt meille tuleekin valkoisella kiiltävällä 10x30 laatalla tiililadonnalla laatoitettu hormi. Siitä tulee varmasti hieno. Katto, se alkuperäinen 60-vuotias sormipaneelikatto, hohtaa myös uudessa maalissaan ja hopeatammilaminaatit odottavat läjässä olohuoneen nurkassa, että pääsisivät paikoilleen lattialle. Tietenkin olisi pitänyt tehdä aito puulattia, sellainen samanlainen kuin olohuoneessakin, mutta jostain on joskus tingittävä. Kodinkoneet ja tiskiallas on tilattu, välitilan tapetit saapuvat ensi viikolla ja hana odottaa asennusta jo olohuoneessa. Hifistelin vähän sittenkin sen hanan kanssa ja valitsin Alessandro Mendinin Orakselle muotoileman vipuhanan. "Täysin ainutlaatuinen muotoilu veistoksellisine juoksuputkineen hivelee silmää ja viimeistelee huipputyylikkään keittiön". Kuullostaa ja näyttää suunnattoman hienolta.. :)

Meillä on siis ihan pian uusi hieno keittiö, vaikka tästä kuvasta sitä ei ihan heti ehkä uskoisikaan...