Valoa torppaan.

Talon entinen asukas oli niin ajattelevainen että jätti muuttaessaan meille valaisimia tänne paikoilleen, että näimme muuttaa uuteen kotiimme. Pikkuhiljaa omat valaisimet ovat löytäneet paikoilleen - iso Lokki ruokailutilaan, pienempi Lokki keittiöön, Block-valaisin olohuoneen ikkunalaudalle jne. Tänään entisen asukkaan lamput lähtevät uuteen kotiinsa ja meille koittaa lamppupula. Yleisesti ottaenkin ihmiset kiinnittävät aivan liian vähän huomiota valaistukseen. Miksi - maailmahan on ihania valaisimia täynnä! Tai ehkä juuri siksi, sillä on vaikea valita sitä oikeaa. Ja vaikka valaistus olisikin kunnossa, ei se estä aina välillä istuskelemasta kymmenien kynttilöiden valaisemassa hämyisessä olohuoneessa.

Kävin tänään etsimässä kuistillemme kattovalaisinta, jonka pitäisi valaista hyvin, mutta joka ei saa olla roikkuva, sillä ovet eivät mahdu avautumaan, mutta jossa olisi kuitenkin jokin juju. No eipä löytynyt ei. Etsintää ei helpottanut myöskään mukana olleet 7- ja 10-vuotiaat assistentit, joita ei olisi vähempää voinut kiinnostaa äidin täydellisen lampun etsintä. Siispä kuistiamme valaisee nyt tällä hetkellä ainoastaan Ikean pieni pöytävalaisin ikkunalaudalla. Toisaalta se on aika söpö ja tunnelmallinen, mutta yritäpä sitten etsiä vaatekaapin nurkasta sitä tiettyä pipoa ja tiettyä kaulaliinaa... Valoa elämään ihmiset, elämä on siten niin paljon helpompaa, kauniimpaa ja varsinkin valoisampaa.