Pari lisäkuppia kahvia ja noin seitsemänkymmentä uutta ideaa.

Suomalainen talvimaisema on kaunis. Aurinko valaisee lumenpeittämät puut ja rintamamiestalokylän piipuista tupruaa savua. Kaunista, kun sitä voi katsella kuuman kahvikupin kera keittiön pöydän äärestä. Meillä on keittiössä pieni aamiaispöytä, jossa on mukava nauttia hätäinen arkiaamiainen. Viikonloppuisin sitten katetaan rauhassa "salin puolelle". Tulevaan uuteen keittiöömmekin jää tämä sama pieni valkoinen pöytä harmainen tuoleineen, josta voi edelleen kahvikupin ääressä ihailla talvimaisemaa ja myöhemmin keväällä kukkivia omenapuita jne. Kaikki muu tuleekin sitten uutta. Hyvä niin.

Keittiöstä tulee mustavalkoinen. Edellinen reilut kaksi vuotta sitten tekemäni keittiöremontti oli niin onnistunut, että sama värimaailma siirtyy tänne Hämeeseenkin. Kalusteet tulevat Kajaanista asti Aution Keittiöiltä. Kuinka monta ihanaa keittiötä Aution Keittiöt onkaan minulle jo toimittanut? :) 

Keittiöremontti laajenee myös viereiseen eteiseen, koska molemmissa on sama punertava pyökkitaimikälielaminaatti ja lattiat menee molemmissa tiloissa uusiksi. Lattiamateriaali on vielä valitsematta, mutta väri tulee olemaan vaalea, joka sopii yhteen olohuoneen vaaleanharmaaksi maalatun upean alkuperäisen lautalattian kanssa. Keltainen seinäväri joutuu väistymään hieman hillitympien värien tieltä. Sekä keittiössä että eteisessä tullaan näkemään tätä niin ihanaa 50-luvun talon henkeen täydellisesti sopivaa Michael Clarckin vuonna -59 suunnittelemaa tapettia - ja mustavalkoisena tietenkin. (Onko muita värejä muka olemassa..? )

Eteiseen on tilattu myös uudet vaatekaapit ja ei, ei tule liukuovikomeroita vaan ihan tavalliset simppelit valko-oviset kaapit. Niin hienoja kuin ne liukuovikaapit muka ovatkin, inhoan niitä lattiakiskoja, jotka ovat aina täynnä jotain töhkää ja niitä ulkotakkeja jotka jäävät oven väliin ja niitä näppäriä liukuovia, joiden ovet ovat kuitenkin aina auki tai vähintään ärsyttävästi raollaan. Meille tulee siis _ihan tavalliset_ valko-oviset ulkovaatekaapit. Tylsää, käytännöllistä, mutta tyylikästä ja kaunista minun mielestäni.

Eteisestä on käynti ulkokuistille, yläkertaan, alakertaan, olohuoneeseen ja keittiöön, joten se on lähinnä tuulinen läpikulkupaikka, eikä sitä juurikaan voi niitä vaatekaappeja lukuunottamatta kalustaa. Jokaiseen eteiseen on kuitenkin mahduttava iso peili ja tuoli, missä voi istahtaa sitomaan kengännauhat. Nämä tärkeät varusteet löytävät paikkansa myös meidän eteisestä. Ikean vanha puutuoli saa uuden elämän eteisessämme. Se sai pintaansa hienon kiiltävän mustan maalikerroksen ja minusta siitä tuli ihan täydellinen kengännauhojensitomistuoli.

Näen jo selvästi mielessäni uuden keittiömme, jossa koko perhe valmistaa yhdessä illallista, isoimmat kokit maistelevat hieman viiniä ruoan valmistuksen ohessa, vieraat riisuvat kenkiään eteisen kiiltävän mustalla kengännauhojensitomistuolilla ja rouvat sipaisevat hieman lisää huulipunaa eteisen ison peilin edessä. Tulkoon uusi keittiö, uusi eteinen ja ihanat illanistujaiset herkkuruokineen ystävien kanssa. Vaatii vaan vielä muutaman hikisen ponnistuksen ennen kuin ollaan ihan tuossa vaiheessa..