Talon väki lomautettu remonteista...tavallaan.

Rintamamiestalon remontit käyvät tyhjäkäynnillä. Tavallaan. Suunnittelukoneisto kyllä työstää yötä päivää, mutta toteutuspuoli on lomautettu tai siirretty muihin hommiin.

Yksi poikien huoneista kaipaisi maalia ja tapettia pintaansa. Hyvä syy siis lähteä hiplailemaan taas tapettikauppaan.

Eniten houkuttaisi käydä olohuoneen ja ruokasalimme kimppuun, mutta se on huhujen mukaan listalla vasta viimeisenä. Haluaisin sinne ripauksen Lumikide-tapettia, pääväriltään vaaleat seinät, kiiltävän valkoisen puulattian, muutaman hauskan printin seinälle ja mikä tärkeintä, PÖNTTÖUUNIN. 

tämä printti walldesign.fi

Sitten olisi sisärappusten kunnostus, kodinhoitohuoneen maalaus ja milloinkohan saataisiinkaan ulkovuoraus maalattua. Onneksi on suunnitelmia ja haaveita, sillä haaveilla on tapana muuttua toteen, ennemmin tai myöhemmin.

Löylyä lissää.

Kyllä näillä pakkasilla sauna tuntuu mahtavalta keksinnöltä. Ja kieltämättä aika ihanaa mennä kuumaan kylpyyn, kun ulkona paukkuu pakkanen. Vielä kun kylpyhuoneen ikkunalle sytyttää muutaman kynttilän niin tuntuu kuin olisi ihan oikeasti pienessä kylpylässä. Rintamamiestalon kellarissa on vihdoinkin ihkaoikea pieni spa.

Jotain vanhaa, jotain valkoista, jotain lainattua.

Elämme kylpyhuoneremontin keskellä. Mikä ihana tekosyy olla siivoamatta! Ensimmäinen viikko pölyn keskellä on jo takana, ehkä pari vielä edessä. Mutta hyvää jaksaa odottaa vai miten se nyt meni. Uuteen kylpyläämme tulee jotain vanhaa, sillä vanha puinen kodinhoitohuoneen ja pesuhuoneen välinen ovi säilyy. Se saa ainoastaan uuden valkoisen maalipinnan ja Tallinnasta löytyneet upeat rautavetimet. 

Jotain valkoista (koska sinistä olen erehtynyt laittamaan yhteen aikaisempaan kylpyhuoneeseeni 2000-luvun alussa). Saan kuin saankin vitivalkoisen kiukaan valkoisin kivin ja pienenä luksuksena spa-osastomme kruunaa Habitare-messuilta löytynyt ihana kylpyamme. Sitten pitää tietenkin olla vielä jotain lainattua eli niitä tuhansia ja taas tuhansia lehdistä ja virtuaalimaailmasta imettyjä ihania ideoita sekoitettuna omassa makuliemessämme. 

Taitaa tulla hyvä morsiussauna ;)

kuva Schönberg bathrooms

kuva Hansgrohe

kuva Tulikivi

Valoa pimeään.

Ihastuttava La case de cousin Paulin valosarjakin löysi paikkansa ruokasalin nurkasta. Valosarjoja ei vaan mitenkään voi olla liikaa näin pimeänä vuodenaikana.

Piparkakkujen tuoksua ja jouluista tunnelmaa.

Koska en ole täysin varma, tuleeko joulu ilman piparkakkutaloa, en uskaltanut ottaa riskiä tänäkään vuonna. Ja jottei hommasta vaan olisi selvinnyt liian helpolla, oli pakko tehdä näköispainos rintamamiestalostamme ja kyllä siitä tulikin aika syötävän ihana!

Piparkakun tuoksuista joulunalusaikaa!

Tikapuita pitkin taivaaseen, köyttä pitkin yläkertaan.

Yläkerran rappukäytävän seinät alkavat olla valkoisen maalin peitossa ja kuvottava keltainen on enää muisto vain. Noin viikko sitten saatiin asennettua kaidekin. Oikeastaan mustasta veneilyköydestä ja kiinnikkeistä tulikin odotettua hienompi kaide ja aika helpolla ja halvalla. Lapsukaisista vaan tuntuu paljon houkuttelevammalta kiivetä yläkertaan uutta köyttä eikä enää vanhoja rappusia pitkin... Nyt rappua rumentaa oikeastaan enää itse portaat... pikkujuttu.

Joulun odotusta, jouluvaloja ja pullo kuohuvaa.

Välillä iskee suunnaton bloginpäivityslaiskuus. Tai sitten se on sitä muodikasta kiirettä. Kiire sinne ja kiire tänne. Pitäisi tehdä sitä ja pitäisi tehdä tätä. 

Pikkuhiljaa koti alkaa kuitenkin muuttua joulukodiksi. Jouluvaloja ja koristeita ilmaantuu päivä päivältä enemmän esille.. Taas Minin takapenkillä odottaa yksi uusi valosarja pääsyä ruokasalin nurkkaan.

Ensi viikonloppu on tärkeä viikonloppu ja asettelinkin jo muutama päivä sitten shampanjapullon keittiön pöydälle odottamaan jäähdytystä ja avaamista. On nimittäin tasan vuosi hämäläisyyttä ja rintamamiestorpan remonttia takana. Päivääkään en vaihtaisi pois.

Asioiden puntarointia.

Olen viime päivinä kunnostautunut elämää suurempien ja vähän pienempienkin asioiden puntaroinnissa. Minkälaisia miehiä noista kullannupuistani kasvaa, mikä minusta oikeasti tulee isona, milloin meidän remontti on valmis, milloin saisin aikaiseksi revittyä loput vanhat tapetit yläkerran aulan seinästä...? Tuo viimeinen ehkä niitä kevyimpiä puntaroinnin aiheita.

Puntaroinnista juolahti mieleeni vanha keittiövaaka. Missäköhän se lymyilee? No kaappien kätköistähän se löytyi. Kiillotin hieman ja nostin keittiön tasolle. Ei sillä pystynyt punnitsemaan vastauksia noihin elämää suurempiin kysymyksiin, mutta oikeastaan se on aika soma olemaan taas hetken estraadilla.

Ja remonttikin etenee hiljalleen. Yläkerran rappukäytävä on jotakuinkin maalattu, uudet lamput asennettu rappua valaisemaan, alakerran wc on VALMIS, joten monta askelta kohti valmista on taas otettu. Tässä kurkistus alakerran vessaan..

Wernerin valtakunta.

Voi kuinka ihana ilma olikaan viikonloppuna. Ja voi kuinka ihanaa olikaan tehdä lähes koko viikonloppu remonttia. Mutta nyt kun katselee Wernerin huonetta niin mukavan onnellinen olotila valtaa mielen. Siitä entisestä ihastuttavasta kukkaboordihuoneesta alkaa oikeasti kuoriutua nuoren miehen oma valtakunta. Enää muutama lista ja maalipaikkaus ym. pieni hienosäätö ja voi ihan oikeasti sanoa että valmista tuli! Ja mikä parasta - poika on tyytyväinen lopputulokseen. Ja niin äitikin. 

On siis aika siirtyä maalipöntön kanssa taas seuraavaan huoneeseen...

Elämää remontin keskellä.

Joskus sitä aina salaa toivoo, että olisipa kaikki jo valmista. Mutta kun kulkee meillä alimmasta kerroksesta ylimpään kerrokseen useampaa maalipönttöä, tasoiteämpäriä, porakonetta ym. tuiki tärkeää rakennustarviketta väistellen, on pakko todeta, että ihan vähän on vielä hommia tekemättä. 

Alimmassa kerroksessa meidän makuuhuone täyttyy tällä hetkellä wc-pöntön osista, laatoista ynnämuista makuuhuoneen erittäin viihtyisäksi tekevistä elementeistä. Mutta enteilevätpähän ne onneksi siitä, että wc-remontti edistyy ja joka päivä joku osa on siirtynyt makuuhuoneesta oikeaan osoitteeseensa wc:n puolelle. Maltan tuskin odottaa wc:n valmistumista, ihan jo käytännön elämänkin kannalta se on aika tärkeä huone. Joka ilta hivelen harmaita seinälaattoja makuuhuoneen nurkassa. Miltäköhän ne näyttää seinässä? Eilen tein tärkeitä pikkuostoksia: wc-paperiteline, pyyhekoukut, peili... Ja erityisesti tämä valkoiseen liukuoveen tuleva näkötestitarra on minusta ihan ehdottomasti wc:n helmi.

Keskikerrokseen siirryttäessä ensimmäisenä kompastuu maalipönttöön - operaatio korkean rappukäytävän maalaus kun on edelleenkin kesken, koska keikkuminen tikkailla viiden metrin korkeudessa huimaa edelleen.

Yläkertaan saavuttaessa ensimmäisenä päälle kaatuu aulan puoliksi tapeteista revitty seinä. Milläköhän superliimalla edellinen asukas on tapetit seinään kiinnittänyt? 

Wernerin huone alkaa onneksi olla jo listoja vaille valmis. Sillä eikös listat kuulu kiinnittää vasta muutaman vuoden päästä? Uusi lattia on asennettu, seinät ja katto viimeistä silausta vaille kaikki maalattu, vaatekaapit asennettu paikoilleen ja päätyseinän tapettirullatkin nätisti huoneessa odottamassa seinälle pääsyä. Näyttää jo hitsin hyvältä!

Terveisiä wc:stä ja Kanariansaarilta.

Noilla kahdella otsikon asialla ei oikeastaan ole mitään yhteistä, mutta molemmat ovat olleet ajankohtaisia asioita perheessämme viimeaikoina. Vietimme ihanan aurinkoisen lomaviikon täällä:

Kotiin palattuamme alakerran wc:mme näytti tältä:

Ihana paluu arkeen, kun vesi oli poikki ja alakerran makuuhuoneessa 15,9 astetta lämmintä. No mutta kohta meillä on uusi hieno wc ja aurinkoiset Kanarian muistot lämmittävät mieltä täällä Suomen sateisen syksyn keskellä. Nyt onkin aika kipaista Ikeaan lounaslihapullille ja hakemaan tuonne vielä hieman keskeneräiseen wc-tilaan peili... :)

Maitoa, leipää ja tuoli.

Jännä juttu. Joskus kun menee ruokakauppaan ihan vaan ostamaan maitoa ja leipää, saattaa mukaan tulla tuoli. Tänään minulle kävi niin.

No kannoin kyllä samalla kotiin 60 metriä tapettia, 10 litraa maalia ja 10 litraa liisteriä, joten taitaa tulla remontintäyteinen viikonloppu.

Nautinnollista viikonloppua!

All you need is love.

Mitä sitä ihminen muuta tarvitsisi.

Nautinnollista syyspäivää!

Ajatukset ja nenänpää maalissa.

Olen pieniä maalipisaroita täynnä. Siitäkin huolimatta että olen työpaikalla ja ihmisten ilmoilla. Oikeastaan tuntuu aika hyvältä näyttää remontti-riitalta. Tietääpähän saaneensa jotain aikaiseksi. Sain eilen ehtoolla nimittäin maalattua meidän yläkerran rappukäytävän suurinpiirtein kertaalleen ja suurilta osin jo kahteenkin kertaan. Oi kuinka se näyttää jo valoisalta! Ei siitä mikään huippuhieno tule, kun vanhat seinäpinnat ovat enemmän ja vähemmän kurtussa, mutta uskallan väittää että noin 700 kertaa enemmän meidän näköinen kuin se vanha keltainen kukkaboordeineen. Jospa intoa riittäisi jatkaa urakkaa vielä tänään niin kohtahan se olisi jo valmis. Uskomatonta.

Siinä maalatessani mietin jo vimmatusti seuraavaa kohdetta minne siirtyä tuon rappu-urakan jälkeen. Viikonlopun aion pyhittää Wernerin huoneen remontille, ainakin uskon ja toivon, että innostus löytyy. Seinät ovat kukkatapettien valloittamat ja kieltämättä eivät niin 11-vuotiaan pojan näköiset. Laitan vanhojen tapettien päälle tasoitetapetin ja maalaan seinät valkoisiksi. Ikkunaseinän tapetoin yksivärisellä turkoosinsinisellä tapetilla ja lattiaan tulee kuultovalkoinen laminaatti.

Ihana turkoosi nukkamatto odottaa jo pääsyä uudelle lattialle.

Pojan toivelistalla on myös musta Fatboy, jossa voisi ottaa rennon asennon ja katsella tv:tä. Ikeasta haen jonkun simppelin tv-tason, ehkä tämän.

Nurkassa kulkeva talon suuri ja mahtava piippu maalataan magneetti- ja liitutaulumaaleilla. Siihen äiti voi jättää kaikki tärkeät muistutukset, kuten Muista pedata sänky, Muista viedä likapyykit, Muista tehdä läksyt jne... ;) 

Ikkunaan on jo olemassa musta pimentävä rullaverho, mutta lisäksi  täytyy keksiä ehkä jokin sopivan miehekäs suora verho. Verhot on tietysti verhokauppiaalle ne vaikeimmat valita.

Meillä on patjaongelma. Pakko olla muutama varapatja vieraiden varalta, mutta 200 neliön talossa ei ole niille sopivaa säilytyspaikkaa. Aion päällystää pari patjaa jollakin kivalla kankaalla ja nostaa ne Wernerin sängyn taakse pystyyn toimien samalla selkänojana. Siihen sitten muutama kiva tyyny niin runkopatjasängystähän syntyy melkein täydellinen sohva ja kun kaverit tulevat yökylään niin yösijatkin on mukavasti lähellä.

Mutta niin paljon maalia, tasoitetapettia, innostusta ja hermoja tarvitaan vielä ennen tätä mieluisinta vaihetta. Eiköhän pojalla kuitenkin ennen joulua jo ole uusi upea huone. Ettei vaan tulisi niin hieno että äitikin muuttaa sinne... :)

Lyhty muutti meille.

Olen tehnyt hiljaisen päätöksen itseni kanssa, että en millään tavalla sisusta meidän makuuhuonetta ennen kuin seinät ovat saaneet uudet pinnat. No pikkuhiljaa kuin salaa sinne on kantautunut uutta päiväpeittoa, tyynyjä, valaisimia ja milloin mitäkin. Mitä enemmän kannan sinne kaikkea ihanaa, sitä enemmän nuo boordit alkavat ärsyttää. Ehkä innostun siis kohta tekemään jo noille seinillekin jotain, tosin ne ovat remonttilistalla vasta sijalla 627.

Ja mitä kävikään sitten tänään... Menin ihan vilpittömästi ostamaan vain ja ainoastaan synttärikukkaa huomiselle juhlakalulle ja sitten tuo valkoinen lyhty katseli anovasti ja kertoi kuuluvansa makuuhuoneeseemme. No mitä siinä voi sitten tehdä..? En keksinyt muuta ratkaisua.

Kaapin tarina.

On täysin väärin väittää, että naisella olisi liikaa vaatteita. On vaan liian vähän vaatekaappeja! Korjasin tilannetta Ikean Liatorp-kaapilla. Se on oikeasti kirjahylly, mutta ohjeissa ei kielletty käyttämästä sitä vaatekaappina. Taas neljä uutta hyllyä topeille, neuleille ja muille tuikitärkeille vaatekappaleilleni. Ja tuo meidän seinusta suorastaan kaipasi tuota kaappia. ps. jätin tarkoituksella vielä yhden hyllyn tyhjäksi syysuutuuksille.. ;)

Ihanan lapsellista.

Sain eilen Verhokaupan varastoon lisää Harlequinin ihanaa What a Hoot! -kangasta, jota asiakkaani minulta tilasi. (Löytyy muuten kolmessa eri värissä) Tuosta kankaasta ei voi tulla kuin hyvälle tuulelle! Miten makoisaa olisi kattaa vaikkapa lastenkutsut tuon kankaan päälle, mutta pelkään että meillä se ei enää toimisi ensi huhtikuussa, kun kuopuksenikin täyttää jo 9. Saisin ehkä juhlia itsekseni... :) (eihullumpiajatussekään)  Katsokaa nyt, eikö ole jotenkin hellyttävää muttei kuitenkaan millään tapaa liian imelää.

Ja odottakaas kun näette, miten hupaisan hauskaa kettu-kangasta saan pian myyntiin. Eikö olekin aika viekasta? Hurraa lapsellisuus!

Syksy saapui kuistillekin.

Syksy on oikeastaan hämärine iltoineen aika kivaa aikaa. Varsinkin kun kuistillekin voi sytyttää kynttilät.

Väriläiskä keittiöön.

Vaikka musta ja valkoinen ovat edelleen ihan pop-värit minulle niin välillä ihminen, jopa näinkin mustavalkoinen ihminen, kaipaa väriä. Yhtenä kauniina ja kuulaana syyspäivänä (ai kuinka kauniita ja raikkaita ovatkaan kaikki syksyn värit) teki ihan hirmuisesti mieli saada mustavalkoiseen keittiöön joku kiva väriläiskä. Mietin pitkään mikä se voisi olla, kunnes vihdoinkin keksin: Ostin itselleni pinkit farkut. Toimii myös meidän olohuoneessa ja eteisessä.

Rappukäytävä muuttuu keltaisesta valkoiseksi.

Syksy on ainakin siitä mukavaa aikaa, että tekee mieli käpertyä sohvalle viltin alle, sytyttää kynttilöitä, lukea sisustuslehtiä ahmien niistä uusia ihania ideoita ja katsella ympärilleen huomaten, että tuo ja tuokin kohta on vielä rempallaan. Toisaalta pimeät ja sateiset syysillat saavat jopa vahingossa remontti-innon aina välillä heräämään ja suunnitelmat ja haaveet saattavat jopa pikkuhiljaa konkretisoitua. 

Sunnuntain sateiden kunniaksi innostuinkin taas pitkän luovan tauon jälkeen tarttumaan maalipensseliin. Keltainen rappukäytävä alkoikin lähes huomaamatta muuttua enemmän muuhun sisustukseemme sopivaksi ja seinät alkavat pikku hiljaa saada pintaansa valoisan valkoisen maalisävyn. Mutta miten iso homma onkaan maalata rintamamiestalon korkeaa rappukäytävää, oma 182 senttinen varteni lisättynä lähes samanmittaisella jatkovarrella ei meinaa millään ylttää kattoon saakka. Ja ajatus keikkumisesta tikapuilla rappusten päällä ei jotenkin vaan kuullosta ja tunnu houkuttelevalta vaihtoehdolta.

Portaat on päällystetty "einiinmeitämiellyttävällälaminaatilla", mutta ne on tehty niin siististi, että tähän saumaan ei jakseta ja viitsitä lähteä niitä vielä uusimaan. Ehostetaan nyt tilaa siis ensi alkuun vaan seinämaalilla, uusilla valaisimilla ja tekstiileillä, jotka tarkoittavat verhoja kahteen ikkunaan ja mahdollisesti rapun seinään asennettavaa kangastaulua, joka toimisi samalla sopivana äänenvaimentimena. Ehkä rappuamme tuleekin koristamaan "ikkuna" Helsinkiin, joka hämäläisessä maisemassa muistuttaisi vanhoista lähiseuduistani ja esikoispoikani synnyinkaupungista.

Vielä pitäisi löytää kaksi kivaa roikkuvaa valaisinta. Miksi maailmassa on niin paljon kivoja valaisimia?

Hyvä syy siis käpertyä taas illalla sohvalle viltin alle, sytyttää kynttilät ja jatkaa lampun metsästystä. Syksy on siis sittenkin ihan kiva juttu.