Nälkä kasvaa syödessä ja ruokapöytä perheen kasvaessa.

Kun keittiö alkaa näyttää täydelliseltä, ajatus ja suunnitelmat siirtyvät luonnollisesti ruokasalin puolelle, missä ne uudessa keittiössä valmistetut herkkuruoat katetaan ystävien ja oman perheen nautittaviksi. Meillä on ruokailutilassa tällä hetkellä selkeälinjainen ja tukeva massiivipähkinäpöytä ja valkoiset kevytrunkoiset tuolit, mutta tilaa olisi isommallekin pöydälle. Ja väritykseltäänkin tuo kyllä sointuu vanhaan kiinalaiseen penkkiin ja pieneen antiikkilasivitriiniin, mutta...

Mikä onkaan mukavampaa kuin kattaa suuri pöytä ja kutsua sitten pöydän täydeltä ihania ystäviä kylään. Haluaisin nyt ehdottomasti ison valkoisen tolppajalkaisen pöydän, jonka ympärille mahtuisi ainakin 10 ruokailijaa. Tiedän, että nykyinenkin on erittäin hyvä, mutta aina pitää haaveilla jostain paremmasta...

Hurraa kevätaurinko. Hurraa ihana uusi keittiö.

Vaikka ihana kevätaurinko paljastaakin armottomasti jokaisen remontista koituneen pölyhiukkasen uudessa keittiössämme, tuntuu hykerryttävän hyvältä keitellä aamukahveja uuden keittiön kiiltävän valkoisella tasolla (jota tosin peittoaa vielä suojamuovi niin kauan että välitilan lasit on saatu asennettua..). Niin paljon vielä puuttuu, kuten niinkin epäolennaiset asiat kuin juokseva vesi, toimiva astianpesukone, liesituuletin, ne välitilan lasit, listat jne... mutta siitäkin huolimatta uusi keittiö tuntuu täydelliseltä, nyt jo.


Ostosreissuilta tarttuu uusia pieniä kivoja juttuja ihan huomaamatta uuteen keittiöön, kuten esimerkiksi Luhdan musta pärekori sanomalehdille.

Ja kaappien kätköistä löytyy juuri oikeita esineitä, jotka ovat kuin odottaneet uutta elämäänsä uudessa keittiössä. Tästä esimerkkinä esimerkiksi aamiaispöydälle löytäneet Sarpanevan suunnittelemat Festivo-kynttilänjalat (näitä halajan lisää! ...siitäkin huolimatta että lapsena inhosin niitä siinä ruskeaksi petsatussa kotikirjahyllyssä). 

Ja tämäkin vanha Tivoli-radioni on kuin luotu kertomaan aamu-uutiset kahvinkeiton lomassa keittiön tasolla ja vauhdittamaan musiikillaan ruoanlaittohetkiä.

Puhumattakaan tästä herkullisia kahvinautintoja antavasta kapistuksestamme.

Ja vanha liitutaulu löysi paikkansa keittiön seinälle välittämään tärkeitä viestejä, rakkaudentunnustuksia, illan menuita jne.

Ja mitä olisikaan elämä ilman ihania valkoisia kukkia! Tässä valkoisia tulppaaneja teille kaikille Ihanille Naisille huomisen Naistenpäivän kunniaksi.

Seuraavalla ostosreissulla voisikin sitten tarttua mukaan vaikkapa verhokangas ikkunaan, uusia keittiöpyyhkeitä, oikean värinen tiskiharja.... Lista taitaa olla loputon. Niitä herkkuruokia unohtamatta!

Kurkistus keittiön puolelle.

Alkaa näyttää jo keittiöltä. Alkaa näyttää juuri asukkaidensa näköiseltä ihanan viihtyisältä ja kotoisalta keittiöltä. Remonttipölyä on vielä kuitenkin niin paljon, että lisää tarinaa ja kuvia hieman myöhemmin...


Meillä taitaa olla kohta maailman ihanin keittiö.

Terveisiä remonttipölyn alta.

Meidän uusi keittiö on epämääräinen kasa runkoja, levyjä, ovia, ruuveja ja muttereita olohuoneessa ja ruokasalissa. Voiko siitä lähinnä maanjäristyksen kokeneelta näyttävästä epämääräisestä tavararöykkiöstä todellakin kasata nykyaikaisen hienon keittiön? No tietenkin voi. Tuntuupa hyvältä hieman hivellä uusia ovipintoja, kylläpä ne näyttävätkin hyviltä ja paksu valkoinen tasokin näyttää muhkean massiiviselta. Kuka lie suunnittellut ja valinnut nuo materiaalit..? :) Suuri kiitos kuuluu kyllä myös sinne Kainuuseen hovikalustetoimittajallemme Aution Keittiöille.

Rintamamiestalon keittiöremontti ei kait koskaan etene käsikirjoituksen mukaan. Kyse ei siis tietenkään voi olla huonosti laaditusta käsikirjoituksesta. No mutta pienten mutkien jälkeen aletaan olla pohjatöissä jo hyvällä mallilla. Seinät jouduttiin levyttämään uudelleen, mutta nyt ne hohtavat jo uudessa maalipinnassaan seinällä ja siitäkin urakasta selvittiin kunnialla.. ja hiellä ja ehkä muutamalla ylimääräisellä viinilasillisella.

Piipun pinnoitussuunnitelmat muuttuivat kesken kaiken ja nyt meille tuleekin valkoisella kiiltävällä 10x30 laatalla tiililadonnalla laatoitettu hormi. Siitä tulee varmasti hieno. Katto, se alkuperäinen 60-vuotias sormipaneelikatto, hohtaa myös uudessa maalissaan ja hopeatammilaminaatit odottavat läjässä olohuoneen nurkassa, että pääsisivät paikoilleen lattialle. Tietenkin olisi pitänyt tehdä aito puulattia, sellainen samanlainen kuin olohuoneessakin, mutta jostain on joskus tingittävä. Kodinkoneet ja tiskiallas on tilattu, välitilan tapetit saapuvat ensi viikolla ja hana odottaa asennusta jo olohuoneessa. Hifistelin vähän sittenkin sen hanan kanssa ja valitsin Alessandro Mendinin Orakselle muotoileman vipuhanan. "Täysin ainutlaatuinen muotoilu veistoksellisine juoksuputkineen hivelee silmää ja viimeistelee huipputyylikkään keittiön". Kuullostaa ja näyttää suunnattoman hienolta.. :)

Meillä on siis ihan pian uusi hieno keittiö, vaikka tästä kuvasta sitä ei ihan heti ehkä uskoisikaan...

Tiskialtaiden ja keittiöhanojen viidakossa.

Miksi markkinoilla on miljoonaseitsemänsataa tiskiallas- ja keittiöhanavaihtoehtoa? Onko niille oikeasti kaikille markkinoita?

Äkkiä voisi kuvitella, että sisustussuunnittelija jaksaisi hifistellä tällaisilla asioilla, mutta myönnettäköön että meidän huushollissa näiden välttämättömyyksien valintaan ei paljoakaan aikaa käytetty. Pitäisi toki tutkia hyötynäkökohtia, käytännöllisyyttä, ekologisuutta, vertailla eri merkkien ominaisuuksia ja mitä kaikkea hienoa sitä nyt nykypäivänä pitääkään ottaa huomioon... Joskus (aina) ulkonäkö menee vaan tällaisissa asioissa käytännöllisyyden edelle. No ehkä se on hieman karrikoiden ilmaistu, sillä valintamme ovat kyllä tässä(kin) tapauksessa myös laadukkaita ja jopa käytännöllisiä.

Altaan ei tarvitse olla aina harmaata terästä.

Ja jos ihan totta puhutaan niin hanaa ei ole sittenkään vielä valittu.. Ehkä tallainen..

Tai tällainen..

Niin monimutkaista... Vai pitäisikö sittenkin alkaa hifistellä? Tulisiko tällaisesta parempaa aamukahvivettä kuin tuollaisesta "ihanmelkeintavallisesta"?

Pari lisäkuppia kahvia ja noin seitsemänkymmentä uutta ideaa.

Suomalainen talvimaisema on kaunis. Aurinko valaisee lumenpeittämät puut ja rintamamiestalokylän piipuista tupruaa savua. Kaunista, kun sitä voi katsella kuuman kahvikupin kera keittiön pöydän äärestä. Meillä on keittiössä pieni aamiaispöytä, jossa on mukava nauttia hätäinen arkiaamiainen. Viikonloppuisin sitten katetaan rauhassa "salin puolelle". Tulevaan uuteen keittiöömmekin jää tämä sama pieni valkoinen pöytä harmainen tuoleineen, josta voi edelleen kahvikupin ääressä ihailla talvimaisemaa ja myöhemmin keväällä kukkivia omenapuita jne. Kaikki muu tuleekin sitten uutta. Hyvä niin.

Keittiöstä tulee mustavalkoinen. Edellinen reilut kaksi vuotta sitten tekemäni keittiöremontti oli niin onnistunut, että sama värimaailma siirtyy tänne Hämeeseenkin. Kalusteet tulevat Kajaanista asti Aution Keittiöiltä. Kuinka monta ihanaa keittiötä Aution Keittiöt onkaan minulle jo toimittanut? :) 

Keittiöremontti laajenee myös viereiseen eteiseen, koska molemmissa on sama punertava pyökkitaimikälielaminaatti ja lattiat menee molemmissa tiloissa uusiksi. Lattiamateriaali on vielä valitsematta, mutta väri tulee olemaan vaalea, joka sopii yhteen olohuoneen vaaleanharmaaksi maalatun upean alkuperäisen lautalattian kanssa. Keltainen seinäväri joutuu väistymään hieman hillitympien värien tieltä. Sekä keittiössä että eteisessä tullaan näkemään tätä niin ihanaa 50-luvun talon henkeen täydellisesti sopivaa Michael Clarckin vuonna -59 suunnittelemaa tapettia - ja mustavalkoisena tietenkin. (Onko muita värejä muka olemassa..? )

Eteiseen on tilattu myös uudet vaatekaapit ja ei, ei tule liukuovikomeroita vaan ihan tavalliset simppelit valko-oviset kaapit. Niin hienoja kuin ne liukuovikaapit muka ovatkin, inhoan niitä lattiakiskoja, jotka ovat aina täynnä jotain töhkää ja niitä ulkotakkeja jotka jäävät oven väliin ja niitä näppäriä liukuovia, joiden ovet ovat kuitenkin aina auki tai vähintään ärsyttävästi raollaan. Meille tulee siis _ihan tavalliset_ valko-oviset ulkovaatekaapit. Tylsää, käytännöllistä, mutta tyylikästä ja kaunista minun mielestäni.

Eteisestä on käynti ulkokuistille, yläkertaan, alakertaan, olohuoneeseen ja keittiöön, joten se on lähinnä tuulinen läpikulkupaikka, eikä sitä juurikaan voi niitä vaatekaappeja lukuunottamatta kalustaa. Jokaiseen eteiseen on kuitenkin mahduttava iso peili ja tuoli, missä voi istahtaa sitomaan kengännauhat. Nämä tärkeät varusteet löytävät paikkansa myös meidän eteisestä. Ikean vanha puutuoli saa uuden elämän eteisessämme. Se sai pintaansa hienon kiiltävän mustan maalikerroksen ja minusta siitä tuli ihan täydellinen kengännauhojensitomistuoli.

Näen jo selvästi mielessäni uuden keittiömme, jossa koko perhe valmistaa yhdessä illallista, isoimmat kokit maistelevat hieman viiniä ruoan valmistuksen ohessa, vieraat riisuvat kenkiään eteisen kiiltävän mustalla kengännauhojensitomistuolilla ja rouvat sipaisevat hieman lisää huulipunaa eteisen ison peilin edessä. Tulkoon uusi keittiö, uusi eteinen ja ihanat illanistujaiset herkkuruokineen ystävien kanssa. Vaatii vaan vielä muutaman hikisen ponnistuksen ennen kuin ollaan ihan tuossa vaiheessa..

Kukat tuo kevään.

Joskus voi sisustaa vaikkapa pelkästään siivoamalla ja ostamalla kukkia. Niin minäkin tein tänään. Imuri esiin, sohvatyynyt sievään riviin, ihana valkoinen orkidea ja ihan kuin meillä olisi uusi ihana olohuone.


Mukavaa pakkasviikonloppua! Viltin alle vaan sisustuslehtien kanssa, ehkä lasi punaviiniä lämmikkeeksi. Kyllä se kevät sieltä tulee!